Aihejuttuja ja itsensäpaljastuksia

Moi, olen Suvi

Ajattelin vihdoin kirjoittaa jotain itsestäni. Tuntuu vaikealta alottaa, kun en tiedä mikä ihmisiä kiinnostaa mutta antaa mennä =) 

Olen 34-vuotias ja asun Helsingissä. En ole täältä kotoisin, syntynyt Vantaalla joten oikeaoppisesti en voi kutsua itseäni helsinkiläiseksi? Ei sillä että asialla olisi väliä,jäin taas pohtimaan niinkuin usein teen... Iästä sanoisin mielummin 18 vuotias + 16 vuotta elämänkokemusta, ja esim. naiseksi kutsuminen aiheuttaa jostain syystä ahdistusta. Ei, en kuvittele olevani ikinuori (puhumattakaan näyttäväni siltä) mutta tietynlainen lapsenmielinen ajatusmaailma ei ole lähtenyt mihinkään.

Miksi aloitin kirjoittamaan blogia?

1.  Kirjoittaminen ja valokuvaaminen

Olen lapsesta asti tykännyt tehdä molempia, muistan kun halusin filmirullan ihan vain siksi että pääsen varmuuden vuoksi esim. kotipihalle kuvaamaan. Aineista ja esseistä sain hyviä numeroita ja osaan ilmaista itseäni parhaiten kirjoittamalla. Olen opiskellut Markkinointiviestinnän ammattitutkinnon ja sitä ennen mm. graafista suunnittelua ja valokuvausta Tampereen ammattiopistossa. Kirjoittamisesta en osaa antaa vinkkejä - itsellä se menee kuin puhuminen, inspiraation tullessa tuskin edes mietin mitä näppäilen. Valokuvaamisesta osaan antaa joitain vinkkejä. Ensimmäisenä muista ladata kameran akku, ja varmista että muistikortti on sisällä. Muistikortti on joskus unohtunut ja siinä kyllä kiroaa kun tajuaa asian n.kymmenen kuvan jälkeen. Pukeudu mukavasti. Kuvatessa omalla ulkonäöllä (paitsi jos olet itse myös kuvattavana) ei ole mitään väliä, vaan sillä että pystyt liikkumaan ja olemaan mukavasti. Tästä voisin jatkaa kertomalla kultaisesta leikkauksesta jne. sen mitä tiedän. 

2. Sairastaminen ja työttömyyden haasteet

Näistä on pakko sanoa, että olen superekspertti! Kohdalle on osunut masennus, ahdistuneisuus, lukuisia käsileikkauksia tapaturmien jälkeen, jatkuvaa flunssaa, niskajumia, leikkauksen jälkeinen hermovaurio, diabetes 2:n ahkera välttelemisyritys, you name it! Ongelmia Kelan kanssa? Ei hätää, tästä voisin kirjoittaa selviytymisoppaan. Onneksi oon myös keksinyt (ainakin itselle) toimivia ratkaisuja edellämainittuihin ongelmiin joita aion myös jakaa täällä. Nyt sairas"lomalla" oleminen on pakottanut miettimään tulevaa jaksamista ja tää bloginalku on auttanut jo nyt(toisinsanoen piristänyt mieltä ja saanut mielekästä tekemistä). Ensimmäinen mikä tulee esim. masennukseen liittyen mieleen on että mene ulos kerran päivässä. Vaikka yötä vasten pimellä hiipien viemässä roskat. Kunhan menet, vaikka et haluaisi. Saat tästä jonkinlaisen rytminalun. 

3. Epätoivoiset laihdutusyritykset sekä onnistumiset

Jokainen nainen (no nyt se sana tuli) on joskus yrittänyt laihduttaa, tai ainakin jollain tapaa parantaa ulkonäköänsä. Olen oppinut pukeutumiskonsteja omenavartalon ja kaksoileuan peittelyyn ilman, että näyttää täysin harakanpelättimeltä (tosin osaan senkin!). Paras "peittelykeino" on tietenkin lopettaa peittely ja löytää sopiva liikuntamuoto johon jaksaa sitoutua. Tästä on paaaaljon kokemusta!  Ensi hätään yksi mun lemppareista on kaulahuivit. Niitä saa ohuina kesähuiveinakin ja jos omaat kaksoisleukageenin tämä ratkaisee ongelman. Mikäli kaksoisleuka on geeneissä, se on on ja pysyy painosta huolimatta. Nimim. joskus 178 cm ja 59 kg. 

Jotta tekstistä ei tulisi liian raskas ja pitkä jatkan tästä vielä pari-kolme osaa myöhemmin. Eniten kiinnoistaisi tietää, mitä ja mistä te haluatte tietää? 

<3 <3 Suvi 

PS. Robertpk:lla oli tosi mukava tunnelma ja sain paljon hyviä kuvia! Lisäksi sain tänne tarjoushinnat ja blogin lukijoille päälle alennusta. Heti kun saadaan Besjanan kanssa setti kasaan julkaisen paikasta ja tarjouksista jutun, joka todellakin kannattaa lukea! 

Valokuvapostaus

Kuvauspäivä

Tää maanantai lähti siitä omituisesti käyntiin että heräsin ennen ysiä ilman kelloa ihan pirteänä. Kävin ulkona ja sain yhden valokuvaidean jota aloin sit heti (siis aamukahvin jälkeen) toteuttamaan. Kameran muistikorttia katsoessani oon käynyt kuvaamassa viimeksi marraskuussa 2016, eli inspraatio on tosiaan ollut hukassa. Mut nyt tänä aamuna suurinpiirtein juoksin ulos kameran kanssa! Ensin mietin onko aihe liian helppo, mutta sitten totesin että helpompaa olis ollut mennä bussilla/ratikalla keskustaan ottamaan kauniita maisemakuvia. Idea tässä on siis kaunis vs. ruma, ja ehkä syvällisemmin ajateltuna kyseenalaistamaan miten kaikki ei ole sitä miltä näyttää, ja miten monella tapaa asiat voi nähdä. 

PS. Löysin ohjeen bloggerin käyttäjältä kuinka kuvat saadaan aseteltua vierekkäin, onneksi! Oon meinaan tuskaillut ja ihmetellyt tätä asiaa. 

Menin siis lähipihalle katselemaan mitä löytyy. Pilvisellä säällä lähiöpihaa voi kutsua haastavaksi kuvauskohteeksi. Ensimmäisenä otin lähikuvia kukista, mikä on kai sellainen perinteisesti kaunis kuva. Seuraavassa kuva itse kukkapenkistä missä kyseinen kukka sijaitsee, ja no koitin, ottaa siitä mahdollisimman ruman otoksen. Näitä tuli oikeestan kaksi kappaletta. Mun silmissä tosta kukkapenkistäkään ei saa rumaa sitten millään, koska rakasta kukkasia yli kaiken =) Toinen rappukaiteineen on vähän synkempi näkymä. 

Tää oli mun mielestä hauska kun näin ton numerosarjan. Ei heti ensimmäisenä tuu mieleen että se löytyy jonkun (mikä toi on??) rauta-roskis-tötterö-sähkökopin seinältä. 

Tää kuvapari hämmensi mua eniten. Ylhäältä kuvaa ottaessa ajattelin että kaikki menee yhtä alamäkeä, mutta onneksi elämässä on ylämäkiäkin. No sit menin alas ja näkymä näytti raskaalta, pitää vain kiiveta ja kavuta kuin Mount Everestille. Kertoo varmaan jotain mielenmaisemastakin...

Tästä ruudukosta kuten numesarjakuvastakin näkee että käytän kuvankäsittelyohjelmaa. Jotkut valokuvaajathan välttelee viimeiseen asti kuvien käsittelyä, ja siinä mielessä oon samaa mieltä että lähdetään lähtökohtaisesti ottamaan hyvää kuvaa ilman ajatusta "no ton voi korjata". Mutta etenkin vapaa-ajalla musta ihan Picasakin sopii korjailuihin ja tehostamiseen. 

Oli pakko ottaa viimeinen kukkakuva :) Toi kontrasti on jotenkin silmäänpistävä, alemmassa kuvassa näen vaan jonkun puskan ja takana roska-/muuttolavan (joka oli muuten äsken lähtenyt jo paikalta). 

Mietin eilen illalla omaa elämääni ja juttuja millaista elämä on nyt, ja millaista haluaisin sen olevan ja mihin pyrin. Tää valokuvaus liittyy olennaisesti kumpaankin, ja ajattelin tehdä seuraavan postaukseni tästä. Samalla saan rajattua aiheen jopa kymmeneen asiaan :D Ja lisäksi tietty kerrottua kuka näiden kirjoitusten takana on. 

Robertpk:sta vastattiin, ja sovittiin ihanan Besjanan kanssa että menen sinne tänään ottamaan kuvia liikkeestä, ja mietitään samalla ehkä jotain kamppista tänne sivuille :) Tähän väliin täytyy sanoa etten saa tuolta mitään rahaa tai muita etuja, miksi lähden sinne kuvaamaan, siellä vaan oli todella hyvä palvelu ja ammattitaito. Jos asut pk-seudulla suosittelen ostamaan vaikka seutulipun, tai sitten maksamaan bensat jos haluat hyvän muotoonleikkaksen! 

Kivaa viikonalkua! 

<3 Suvi 

Viikonloppu

Arkea olan takaa ja täysii

Mietin tässä viikonloppuna tekstejä joita oon lukenut koskien blogin aloittamista, joista poikkeuksetta jokaisessa mainitaan että blogilla täytyy olla selkeä aihe jotta lukijat palaavat sivustollesi. No aihetta miettiessä en keksinyt sitten yhtään enempää tai vähempää laajaa käsitettä kuin arki (joka siis sisältää itsessään sen miljoona asiaa viiden sijasta). Mutta jokainenhan sitä elää ja joka päivä tulee arkisia ongelmia vastaan, niin mulle se on jotenkin luonnollinen ja toki helppo aihe. Ehkä ihmissuhteet ja monesti vaietut asiat kuten masennus yms. tulee tässä esiin koska ne on mun elämässäkin paljon sekä ilon- että surunaiheina. 

Eilisestä tuli vahingossa siivouspäivä. Äiti toi muutama päivä sitten tänne tätini kutoman vastapestyn maton, ja sijoitettuani sen sängyn viereen rullalle heräsin tietty mäntysuovan tuoksuun. Siitä tuli mieleen lapsuuden lauantait (se oli aina siivospäivä) ja jotenkin innostuin touhuamaan kuudeksi (!!) tunniksi täällä kotona. 

Uuni piti kans pestä, ja vaikka oon asunut jo "jonkin aikaa" pois kotoa täytyy myöntää etten oo muistaakseni ikinä ennen tehnyt sitä joten tietenkään en tajunnut kaikkea mitä ohjeessa sanottiin. Onneks sain kuitenkin apua :) Oon silti ylpeä että sain ton tehtyä, koska en todellakaan oo mikään siivousintoilija...

Kun kämppä oli kunnossa alkoi perinteinen hiuskriisi joka on vaivannut (aina???) jo pitkään. Menin pari kuukautta sitten hetken mielijohteesta kampaajalle, kun näin pihalla tarjoushinnan muotoonleikkauksesta ja siellä oli heti vapaita aikoja. Latvat oli tosi huonossa kunnossa joten kiva että ne lähti, ja muotoonleikkauskin onnistui mun mielestä täydellisesti, mikä oli pieni ihme koska hiuksia leikannut albanialainen nainen ei puhunut oikein suomea eikä mulla ollut mallikuvaa mukana. No nyt ne on kasvaneet lyhyehköstä mallista niin että löytyy jännä "takatukka" enkä osaa laittaa näitä mitenkäänpäin. Siis odottelua että kasvaisivat nopee sen 10 cm... 

Siellä näytti muuten vielä viime viikolla olevan sama tarjous voimassa, eli naisten hiustenleikkaus 30 euroa. Musta tosi halpa ja kampaaja oli lisäksi todella taitava. Sovittiin samalla kun kävin siellä, että voin mennä kuvaamaan heille esm. ripsienpidennyksiä ja kampauksia nettisivuja varten koska siellä on kaikki uudistunut. Toistaiseksi aikataulut ovat menneet ristiin. Suunnittelin että huomenna otan itseäni niskasta kiinni ja ilmoitan että oon alkuviikon käytettävissä. Samalla voisin kysyä, voinko mainostaa heitä täällä ja onko siellä muitakin tarjouksia meneillään =) 

Ennen ja jälkeen

Melkoinen muutos - ainakin tuntuu siltä... Multa on kysytty oonko värjännyt hiukset tässä välissä. Ihmettelen itsekin miten hiukset näyttää nyt paljon tummemmilta (tietty näissä kuvissa on valoerojakin) vaikka en oo värjännyt näitä mitenkään. Voiko blondien latvojen lähtemisellä olla näin iso vaikutus? Virittelin eilen ponnarin, pannan ja vajaan kymmenen pinnin avulla hiukset jotenkin kuosiin ja sitten ihmisten ilmoille. 

Käytiin lopulta kauppareissun jälkeen ajoissa eli puoliltaöin nukkumaan, kun todettiin että oli ehkä koko historiamme tylsin päivä/ilta ja toivottiin että se loppuu nopeasti :D 

Rippijuhlat jäi väliin henkilökohtaisista syistä, josta oon tavallaan salaa iloinen kun totesin taas saman mikä pitäis jo tietää eli en osaa kävellä minkäänlaisilla koroilla. Lisäksi kaikki sosiaaliset tilanteet joissa on paljon ihmisiä, etenkin entuudestaan tuntemattomia aiheuttaa mulle tosi paljon ahdistusta. Vaikka mitään ihmeellistä ei oo tapahtunut tää on ollut kiva viikonloppu, tai ehkä just siksi. Nyt syömään nachohässäkkää, joka on oma nimitys nachoannokselle. Aamupala oli perinteisesti pelkkä kahvi ja pepsimax..

Hyvää sunnuntaita kaikille! 

<3 <3 <3 Suvi 


PS. Koska oon ihan uusi (ja avuton :D) tässä hommassa, laitan vielä linkin kahteen ekaan postaukseen. Lisäksi olisin tosi kiitollinen kommenteista, negatiivisistakin koska vain siten voi kehittyä eiks niin? Julkaisen tosiaan anonyymisti kirjoitettuja ja niitä ikäviäkin kommentteja, tietty positiivisiakin :D Ja kysymyksiä saa esittää...  

Uusi pohja

Hejsan!! 

Aloitin ekan blogini eilen (vai toissapäivänä? unirytmit ei oo ihan kunnossa...) eri osoitteessa, mutta pakko sanoa että nykyinen pohja siellä on kuin suoraan ysäriltä, ja samoin ohjelman tarjoamat käyttömahdollisuudet. Asiaan perehdyttyäni tää Bloggeri vaikuttaisi parhaalta vaihtoehdolta mitä löytyy. 

Täältä löydät jo kirjoittamani pari ekaa tekstiä ja jatkan kirjoittamista tässä osoitteessa. Blogin nimellä oleva Bloggerin domain oli jo varattu, joten piti keksiä uusi mutta kuitenkin varsinaiseem nimeen liittyvä. Oon nauranut täällä itsekseni tolle "fuckmylife4me", kun ei sitä tarvi kenenkään muun tehdä, osaan ihan itsekin :'D

Nyt kaiken säädön jälkeen pitää juosta kauppaan hakeen lihapullia, jotta voin hyödyntää eilen pilalle menneen kokkauksen jäljiltä jääneen kuitenkin toimivan kastikkeen (oikeesti oon mielestäni ainakin melkein hyvä kokki, mutta eilinen pihvi-kastike-peruna-sähellys oli niin pahaa että yhdeltä syöjältä lensi osa lautaselta roskiin 😕). 

Hauskaa perjantaita kaikille!! <3